Koska ei ole olemassa parempaa ajanviettotapaa kuin lorvailla joukkuelaisten kanssa, päätimme aloittaa kesälomamme retkellä Naantaliin. Matkallamme oli useita tarkoituksia; uuden joukkuelaisen kotiseutu piti katsastaa, Muumimaailmaan oli päästävä ja tietenkin nautimme myös toisetemme seurasta sekä ihanasta ja ansaitusta kesälomasta. Kesäloman ollessa kyseessä aikataulut olivat tuhoon tuomitut jo heti alkuunsa. Kukin auto saapui siis Tiian pihaan tyylikkäästi myöhässä ja enemmän tai vähemmän eksyneenä.

Kävellessämme kohti Muumimaailmaa meihin luotiin huvittuneita katseita, sillä otimme valokuvia kuin japanilaiset turistit konsanaan ja olimme valtaosaa samaan suuntaan kävelevistä noin metrin pidempiä. Tässä näyttävässä porukassamme kuljeskellessamme erehtyi muuan herrasmies luulemaan meitä jopa misseiksi.

Muumimaailman labyrintistä yritimme selviytyä ulos kunnialla, jonotimme mm. jääseinän ja riippusillan luokse yhtä innoissamme kuin kaikki muutkin (3-5-vuotiaat), halailimme Muumeja ja Muumishowssa olimme tikahtua nauruun. Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin olimme niin väsyneitä, ettei kovin moni enää kokenut suuria tunteita Tiian johdattaessa meitä Rakkauden polkua pitkin autoillemme.

Loppuillan vietimme parvekkeella auringonpaisteessa grillaten, höpötellen ja leikkien mitä erilaisimpia leikkejä. Yön hämärtyessä asetuimme sisälle jatkamaan siitä, mihin olimme ulkona jääneet. Osa lähti virkistymään ulos, ettei uni pääsisi yllättämään liian aikaisin, he lähtivät piknikille läheisille Teletappikukkuloille. Kun vihdoin ja viimein oli aika käydä nukkumaan uhkarohkeimmat asettautuivat parvekkeelle siinä toivossa, että näkisivät auringonnousun. Turhaan.

Aamulla pikkuhiljaa heräilimme, söimme aamupalaa ja pakkailimme tavaroitamme. Viimeinenkin auto lähti puolen päivän jälkeen kohti kotia. Ja näin olimme joukkueena jälleen yhden muiston rikkaampia ja palasimme koteihimme hyvillä mielin. Tämä oli mukava aloitus kesälomalle, jolla treenaamme päättäväisesti ollaksemme entistäkin vahvempi joukkue.