Keskiviikko 30.1.

Matkamme kohti Ranskan Rouenia alkoi Helsinki- Vantaan lentokentältä keskiviikkoaamuna. Aamu alkoi pienellä jännitysnäytelmällä, kun Sanni saapui kentälle ilmoittaen kisapukujensa olevan kateissa. Monien puheluiden jälkeen pukujen olinpaikka kuitenkin selvisi ja saimme sovittua niiden saapumisesta Ranskaan noviisien mukana. Helpotuksemme oli suuri ja näin pääsimme aloittamaan matkamme levollisin mielin.

Hotellille saavuttuamme aloitimme majoittautumisen, mikä ei kuitenkaan sujunut täysin rauhallisissa merkeissä. Huoneiden koko, lämmitys (tai sen puute) sekä hajut tulivat monelle odottamattomina ja aiheuttivat ensi alkuun hienoista järkytystä. Toivuimme kuitenkin nopeasti ja päätimme kiinnittää huomiomme hotellin positiivisiin puoliin: parisängyissä vietettävät yöt yhteisen peiton alla lähentävät varmasti kaikkia entisestään, eivätkä tavarat pääse hukkumaan, kun lattiapinta-alaakin on tarjolla vain muutama neliömetri.

Nälän kurniessa vatsoissa lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Uskaliaimmat meistä päätyivät jäätymään Subwayn terassille ja keräsimmekin monen ohikulkijan taholta kummastuneita katseita. Sammutettuamme suurimman nälän oli aika käydä ruokakaupassa hankkimassa pientä iltapurtavaa ja evästä seuraavalle päivälle. Ostokset tehtyämme suuntasimme kulkumme jäähallille, jonne osa joukkuelaisistamme tosin päätyi hieman kiertoreittiä. Puolen tunnin pikaharkka sujui kuitenkin hyvin ja hotellilla saimme painua hyvillä mielin nukkumaan.
 

Torstai 31.1.

Torstaiaamu valkeni aurinkoisena ja kaikkien iloksi aamupäivä oli varattu vapaaseen kaupungilla kiertelyyn. Aamupalalle piti mennä kahdessa erässä, sillä siihen varattu huone oli niin pieni, että sinne mahtui vain puoli joukkuetta kerrallaan. Ahdettuamme kupumme täyteen patonkia ja croissanteja oli aika suunnata kaupungille. Olimme innostuksissamme kuitenkin lähteneet niin aikaisin, etteivät kaupat olleet vielä auki sinne päästyämme. Odotellessa tutustuimme mahtavaan kirkkoon ja ihastelimme mukulakivikatuja reunustavia vanhoja rakennuksia.

Kauppojen auettua kulutimme tehokkaasti aikaa ostoksia tehdessä, mukaan tarttui vaatteiden lisäksi suklaata, kenkiä, koruja ja taisi kukkaroa verottaa tomaatinnäköinen kattilakin. Pian olikin jo aika lähteä syömään ja valmistautumaan päivän harjoituksiin. Tehokkuus jatkui jäällä ja harjoitukset sujuivatkin todella mallikkaasti. Innolla tulevaa lyhkäripäivää odotellen lähdimme syömään ja sen jälkeen hotellille valmistautumaan edessä olevaan koitokseen. Arvonnan tuloksena oli luistelupaikka kolmantena ja tietoisina aikaisesta heräämisestä emme turhaan viivytelleet nukkumaanmenoa.

Perjantai 1.2.

Perjantaiaamu alkoi aikaisin osan herätessä jo hieman yli kuusi. Väännettyämme hiuksemme nutturalle ja vetäistyämme kevyen meikkikerroksen aloitimme vaelluksemme jäähallille. Jouduimme marssimaan sinne sateessa, mutta onneksi meitä, tai varsinkaan takkejamme, ei ollut tehty sokerista.

Kisaharkka oli onnistunut ja jäimme tyytyväisinä hallille katsomaan videoita ja kannustamaan muita joukkueita ennen kuin lähdimme syömään. Hotellilla aikainen herääminen alkoi vaatia veronsa ja moni päättikin käyttää tilaisuuden hyväkseen ja ottaa torkut ennen meikkaustuokiota. Meikkauksen suoritimme hotellin aamupalahuoneessa, joka annettiin ystävällisesti käyttöömme.

Glitterin vihdoin kimaltaessa kaikkien silmäluomilla ja aamupalahuoneen saatua taas alkuperäisen ulkomuotonsa takaisin aloitimme matkan jäähallille. Matkan varrella pysähdyimme syömään samaan ruokapaikkaan, jossa olimme aiemminkin lounastaneet. Tarjolla oli tuttuun tapaan maukasta perusruokaa, salaattia, leipää ja jälkiruokaa. Pieni tarjoilijapoika ihastutti meitä keräämällä käytetyt kertakäyttöastiamme innokkaasti ja viemällä ne roskiin puolestamme.

Saavuimme jäähallille reilusti ennen verryttelyn aloittamista, joten meille jäi hyvin aikaa sulatella ruokaa katsomossa ja viimeistellä tarpeen vaatiessa meikkiä. Aloittaessamme verryttelyn halli loisti vielä tyhjyyttään, mutta jo hyvissä ajoin ennen kilpailun alkua alkoi yleisöä virrata sisään.

Kun tuli meidän vuoromme liukua jäälle, kaikuivat hallissa suomi-finland –huudot ja lähes täyden katsomon kannustus nosti tunnelman korkealle. Ohjelma lähtikin käyntiin hyvällä fiiliksellä, mutta harmittavat kaatumiset rikkoivat hieman kokonaisuutta, emmekä yltäneet pisteissä tavoitteeseemme. Pettymyksen jälkeen siirsimme ajatuksemme kuitenkin nopeasti seuraavaan päivään ja keskityimme kannustamaan muita joukkueita hyviin suorituksiin.

Lauantai 2.2.

Aamulla herätys oli onneksi vasta kahdeksan jälkeen, joten saimme nukuttua kunnon yöunet. Laitoimme itsemme kisaharkkakuntoon ja suuntasimme hallille verkkaamaan. Kisaharkan vedimme asenteella näyttäen, että eilinen pieni epäonnistuminen oli taaksejäänyttä elämää. Harkan jälkeen nälkä olikin jo kova, ja vatsat kurnien mutta tyytyväisinä suuntasimme syömään. Sitten olikin taas mukavasti aikaa käydä ostamassa evästä iltaa varten ja ottaa hotellilla pienet nokoset ennen meikkausoperaatiota.

Meikkaus ei sujunut aivan yhtä kätevästi kuin edellisenä päivänä, sillä emme saaneetkaan aamiaishuonetta enää käyttöömme ja jouduimme tyytymään meikkaukseen ahtaalla käytävällä. Saimme kuitenkin loppujen lopuksi itsemme edustuskelpoiseen kuntoon ja matka jäähallille saattoi alkaa, tälläkin kertaa ruokailun kautta. Vaikka kisan alkuun oli reilusti aikaa hallille saapuessamme, oli siellä jo yleisöä paikalla ja lisää tuli koko ajan.

Kilpailun alkaessa halli oli ääriään myöten täynnä, ja jo verkatessa pääsimme esiintymään pienelle joukolle ranskalaisia, jotka seurasivat sivusta uteliaina lämmittelyämme. Koppiin lähtiessä tunnelma oli katossa ja fiilis vain kasvoi astuessamme jäälle mahtavan kannustuksen saattelemana. Ohjelman ensimmäinen puolikas sujui paremmin kuin koskaan ja viimeisessä nostossamme halli tuntui suorastaan räjähtävän suosionosoituksista. Pian suosionosoitukset muuttuivat kuitenkin kauhistuneiksi huudahduksiksi blokissa tapahtuneiden kaatumisten vuoksi, mutta kuten mekin, myös yleisö kasasi itsensä ja kannustus olikin kahta kauheampaa ohjelman lähestyessä loppuaan. Liu’uttuamme pois jäältä talutettiin yksi luistelijoistamme heti sivuun verisen käden ja korvantaustan takia. Myös jäällä oli verta, joten se täytyi jäädyttää uudestaan jälkeemme. Onneksi haavat olivat kuitenkin sen verran pieniä, ettei niitä tarvinnut tikata ja sairaalareissulta vältyttiin.

Kilpailu jatkui katsomosta käsin muita kannustaessa ja hyvästä tunnelmasta nauttiessa. Palkintojenjaossa saimme laulaa äänemme käheiksi, sillä Suomen kansallislaulu soitettiin peräti neljä kertaa Suomen voitettua jokaisen sarjan ja oltua vielä koko kilpailun paras maa. Kuten lyhytohjelman jälkeen, myös vapaaohjelman jälkeen sijoituksemme oli viides.

Vihdoin puolenyön aikaan pääsimme lähtemään hotellille, missä katsoimme kilpailusuoritukset vielä videolta. Loppuyön vietimme hyvän ruoan parissa toistemme seurasta nauttien.

Sunnuntai 3.2.

Sunnuntaina bussi saapui hakemaan meitä yhdeltätoista hotellilta, ja yöunien jäätyessä melko vähäisiksi oli tunnelma bussissa hieman unelias. Matkan loppupuolella väsyneimmätkin kuitenkin heräsivät Eiffel-tornin ilmestyessä horisonttiin, mutta emme ehtineet katsomaan sitä lähempää, sillä lentomme lähti Pariisista jo 15.20. Helsinki-Vantaan lentokentälle saavuimme 10 minuuttia etuajassa ja matkalla noutamaan laukkujamme saimme kunnian jutella itsensä Lasse Virenin kanssa. Kun kukin oli löytänyt laukkunsa, lähdimme suuntaamaan kotejamme kohti yhtä kokemusta rikkaampina ja valmiina harjoittelemaan entistäkin lujemmin SM-kilpailuja varten.