Don Kojootit, Lordit, Mörssärit ja Team Älästi rekvisiittoineen kokoontuivat aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä Nuuksion erämaan laidalle. Tarkoituksena oli viettää joukkuepäivää villin luonnon helmassa. Joukkueille lykättiin kartat käteen ja lähetettiin etsimään rasteja. Yksi jos toinenkin kaiveli vanhoja partiolaistaitoja esiin (yllättävän monelta niitä löytyikin), ja kaikki joukkueet taisivat paikallistaa lähtöpaikan kartalta. Kartalla pysyminen tuottikin jo enemmän vaikeuksia. Varsinkin Mörssärit, joilta ei kunnianhimoisuutta puuttunut ja joiden askeleet ovat puolta isompia kuin muiden, taisivat aliarvioida mittakaavaan.

Vuorotellen joukkueet saapuivat laskeutumisrastille, joka oli ilman muuta päivän kohokohta. Vaikka kaikkea oli tarkoin harjoiteltu etukäteen, taisi edessä kohoava viisitoistametrinen pystysuora kallioseinämä vetää puheliaimmatkin hieman hiljaisemmiksi. Ani ja Sanna olivat alaköysimiehinä ja Ali ylhäällä auttamassa köyteen kiinnittymisessä. Valjaat, kypärät ja hansikkaat päällä kipusimme läheistä polkua kallioseinämän laelle ja olimme valmiita kohtaamaan haasteen. Yksitellen kiinnityimme köyteen ja hinasimme itsemme kallion reunalle. Ensimmäisten metrien jälkeen laskeutuminen alkoi jo sujua rutiinilla ja kiinteä maa oli jalkojen alla ennen kuin huomasikaan. Alhaalla vallitsi itsensävoittamisen tunne. Toiset ehtivät laskeutua vielä uudemmankin kerran, eikä epäröinnistä näkynyt enää jälkeäkään.

Jojot olivat myös kantaneet kortensa kekoon joukkuepäivän aktiviteettien onnistumiseksi rakentamalla rastin, jossa joukkueen oli selviydyttävä puiden väliin pingotettujen narujen muodostamien reikien läpi koskettamatta narua, jokaisen eri reiästä. Tyylejä löytyi useita: pujottautuminen, voltti, nosto, keihäs, syöksy, kuperkeikka, kottikärry, ryömiminen ja tietysti riski. Toiset tyyleistä onnistuivat paremmin kuin toiset. Kaikki kuitenkin loppujen lopuksi pääsivät toiselle puolelle.

Suunnistuksen parasta antia olivat varmasti evästauot ja kuvat joita joka rastilla otettiin todisteeksi siellä käynnistä. Lordit valloittivat eniten rasteja, mutta Mörssärit kävivät ehdottomasti kauimmaisella rastilla. Don Kojooteilta ja Team Älästiltakaan ei yritystä ja kekseliäisyyttä puuttunut.

Päivän saalis: Energetics kunniakkaasti alas 15m korkealta kallioseinämältä, useita tyhjiä eväslaatikoita, navigointia enemmän ja vähemmän onnistuneesti, kymmeniä kuvia punavalkoisista peltitynnyreistä ja tyypeistä niitten vierellä, lordin konsertti villin luonnon keskellä, sekä uusia enemmän ja vähemmän akrobaattisia liikkeitä.