Lauantai

Helsingin jäähallin päätykatsomo alkaa täyttyä sinivalkoisista takeista juuri, kun ensimmäinen juniorijoukkue aloittaa harjoituksensa. Samaan aikaan kun katsomoon alkaa levitä tuttu geelin ja lakan ja vielä vähän geelin tuoksu, joukkueemme otsatukat ja niskavillat saavat liimapintansa ja päät alkavat kiiltää geelistä ja lakasta myös pinnit, ponnarit ja nutturaverkot löytävät oikean paikkansa. Kannustamme Refujen harkan ja omakin kisatunnelma alkaa kohota, jos se vielä ylemmäs voi nousta. Kaikkien tukat valmiina ja mieli virkeänä lähdemme lämmittelemään. Pääsemme ensimmäistä kertaa tekemään Leon kisa lämmittelyt. Kisaharkkaan astumme jäälle mustissa trikoissamme, letit heiluen.

Harkan jälkeen pääsimme syömään iki-ihanaa ja tutun turvallista pastaa. Kisaan valmistuminen alkaa. Kultainen luomiväri ja tekoripset, huulipuna ja kynsilakka, poskari ja kajaalit, kaikki viimeisen päälle laitettuna olemme valmiita kisaan. Kun Refut liukuvat jäälle on jännitys huipussaan. Samba samba... hyvä suoritus saa meidät huokaisemaan helpotuksesta, junnujenhan puolesta jännittää enemmän kuin omastaan. Pieni lenkki ulkona ja olemme valmiita lämmittelemään. Tutut sarjat Leon kanssa, venytykset ja ohjelma uudessa, hieman kapeammassa lämmittely paikassa onnistuvat hyvin. Ennen koppiin menoa on vielä raikkaan ilman haukkaus, katsepiiri ja huuto.

Liu’umme puhtaalle jäälle aloittamaan sennukisan. Hallissa on hyvä fiilis luistella ja kannustus on korkealla. Kauden avaukseksi Golden eye meni tyylikkäästi ja hyvällä fiiliksellä, mutta vielä jäi paljon hampaan koloon. Pisteet 41,42 jäivät tavoitteestamme, joten huomista kohti taistelu fiiliksellä.

Rikomme varmasti kaikki ennätykset pukujen valmistumisajankohdalla. Pienistä vastoinkäymisistä johtuen osa puvuista on vieläkin keskeneräisinä. Ilta jatkuu jännityksen merkeissä ja pukujen odottelulla. Jokainen odotti kuumeisesti soittoa jojoilta, että puvut voisi mennä noutamaan. Muutamien, lue useiden, hermostuneiden ja malttamattomien puheluiden jälkeen, puoli yhdeksän aikaan puvut saapuvat erityiskuljetuksella Matinkylän jäähallille, jonne joukkue on hälytetty noutamaan niitä. Loppu ilta meneekin ”timanttien” ja muiden koristeiden kiinnittämisessä. Äiditkin saavat osallistua, sillä timanteista ja muista koristeista riittää kyllä heillekin. Seuraavan päivän kisaa ei paljon ehdi jännitellä ja nukkumaan mennessä ei unta tarvitse odotella.

Sunnuntai

Auton radiossa soi ”My heart will go on” kuin tilauksesta, kun olemme matkalla hallille. Hiuksemme saavat tänään aivan erilaisen kampauksen kuin eilen, tosin geeliä, lakkaa ja pinnejä kuluu aivan yhtä paljon. Junnujen harkan kannustamme letittämisen lomassa. Itse virkatut kultaiset nutturaverkot kiinnittyvät nutturoiden päälle, samalla kun loput timantit kiinnittyvät pukuun. Onneksi ahkeria äitejä, kavereita ja junnujen vanhempia on auttamassa, niin köydetkin saavat oman paikkansa puvusta.

Raikas sunnuntaiaamu ottaa meidät vastaan, kun menemme ulos juoksemaan. Tutuksi käyneet lämmittelyt valmistavat meitä harjoitukseen, biellmannit venyvät ja nostot nousevat. Olemme valmiita taistelemaan. Kisaharkka menee hyvin, mutta iltaan tarvitaan vielä lisää tarkkuutta. Harkan myötä on kisajännitys jännitetty pois ja odotukset ovat illassa.

Ennen meikkausta on ruokailu, jossa meidät ”yllätetään” lihapullilla. Meikin myötä siirrymme 1900-luvun alkupuolelle Titanicin lähtövalmisteluihin. Junnut elävöityivät hienolla ohjelmallaan rakkaustarinaan Romeo ja Julia, luistelemalla hienosti. On meidän vuoro lähteä verryttelemään. Alkujumppien jälkeen pistämme puvut päälle ja tarkastamme loppusilauksen puvuistamme. Puvut päällä fiilistelemme ohjelmamme kuivalla ja sitten koppiin.

Jäälle liukuu ylväs Titanic, jossa säihkyvät silkki ja satiini. Tarina selviytymisestä kulkee läpi ohjelman ja viimeinen taistelu elämästä ja kuolemasta on aito fiilis aina viimeiseen ojennukseen saakka. Pisteet näyttävät jo aivan erilaisilta kuin eilen ja se näkyikin seniori sarjan korkeimpina lähtötason elementtiperuspisteinä 49,10! Yhteispisteet 135.60 ovat uusi ennätyksemme. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta kisojen jälkeen oli väsynyt, mutta positiivinen mieli. Tästä lähdemme taistoon seuraavia kisoja kohden, pätkääkään ei anneta periksi.

Refuille: ”tsuida duida pysyimme pinnalla”